”Noin 25 % kaikista astmaan liittyvistä kuolemista New Yorkin osavaltiossa tapahtuu Bronxissa”, Holler sanoi. ”Siellä on moottoriteitä, jotka kulkevat kaikkialla ja altistavat yhteisön korkeille saastepitoisuuksille.”
Bensiinin ja öljyn polttaminen, ruoanlaittokaasujen lämmittäminen ja teollistumiseen perustuvat prosessit edistävät palamisprosesseja, jotka vapauttavat hiukkasia (PM) ilmakehään. Nämä hiukkaset erotellaan koon mukaan, ja mitä pienempi hiukkas on, sitä vaarallisempia epäpuhtaudet ovat ihmisten terveydelle.
Tutkimusryhmä havaitsi, että kaupallinen ruoanlaitto ja liikenne ovat merkittäviä alle 2,5 mikrometrin kokoisten hiukkasten (PM) päästöissä. PM-hiukkaset pääsevät tunkeutumaan syvälle keuhkoihin ja aiheuttavat hengitystieongelmia ja sydän- ja verisuonitauteja. He havaitsivat, että Bronxin kaltaisilla pienituloisilla ja köyhillä alueilla on suhteettoman paljon altistumista moottoriajoneuvoliikenteelle ja kaupalliselle liikenteelle.
”2,5 [mikrometriä] on noin 40 kertaa pienempi kuin hiustesi paksuus”, Holler sanoi. ”Jos ottaisit hiuksesi ja vain viipaloisit ne 40 osaan, saisit jotakin, joka on suunnilleen näiden hiukkasten kokoinen.”
”Meillä on antureita [mukana olevien koulujen] katoilla ja yhdessä luokkahuoneessa”, Holler sanoi. ”Ja tiedot seuraavat toisiaan todella tarkasti, aivan kuin LVI-järjestelmässä ei olisi suodatusta.”
”Pääsy dataan on ratkaisevan tärkeää tiedotustyöllemme”, Holler sanoi. ”Opettajakunta ja opiskelijat voivat ladata tämän datan analysoitavaksi, jotta he voivat pohtia syitä ja korrelaatioita havaintoihinsa ja paikallisiin säätietoihin.”
”Meillä on ollut webinaareja, joissa Jonas Bronckin opiskelijat ovat esitelleet postereita, joissa he kertovat naapurustojensa saasteista ja siitä, miltä heidän astmansa tuntuu”, Holler sanoi. ”He ymmärtävät sen. Ja mielestäni kun he ymmärtävät saasteiden epäsymmetrian ja sen, missä vaikutukset ovat pahimmat, se todella iskee.”
Joillekin New Yorkin asukkaille ilmanlaatu on mullistava kysymys.
”All Hallowsin [lukiossa] oli yksi oppilas, joka alkoi tehdä itse kaikkea ilmanlaatua koskevaa tutkimusta”, Holler sanoi. ”Hän oli itse astmaatikko, ja nämä ympäristöoikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset olivat osa hänen motivaatiotaan mennä [lääketieteelliseen] tiedekuntaan.”
"Toivomme saavamme siitä irti ajankohtaista tietoa, jotta yhteisö voi hyödyntää poliitikkoja muutosten tekemiseksi", Holler sanoi.
Tällä projektilla ei ole lopullista loppua, ja se voi laajentua monin tavoin. Haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja muut kemikaalit vaikuttavat myös negatiivisesti ilmanlaatuun, eikä niitä tällä hetkellä mitata ilmasensoreilla. Tietoja voidaan käyttää myös korrelaatioiden löytämiseen ilmanlaadun ja käyttäytymistietojen tai testitulosten välillä kaupungin kouluissa.
Julkaisun aika: 07.03.2024